Näillä sivuilla kerrotaan perusasioita vauvauinnista:

Varusteet

Vauvauinnissa kaikki käyttävät uimapukua tai uimahousuja. Vauvan uimapuvun tai uimahousujen on oltava napakkalahkeiset ja uikkarin alle laitetaan uintivaippa. Vedessä oleilu saattaa kuivattaa ihoa, joten jotain perusvoidetta kannattaa ottaa mukaan. Lasta ei kuitenkaan saa rasvata ennen uintia, koska silloin hän on vedessä liukas kuin saippua. Kaikki rasvaukset tehdään siis vasta uinnin jälkeen. Uinti on kuluttavaa hommaa, joten nälkäkin saattaa yllättää. Siis varaudu syöttämään lasta pukuhuoneessa uinnin jälkeen.Vauvauinnin varusteiksi voisi kutsua myös vanhempia. Uintimaksu kattaa isän ja äidin sekä yhden lapsen osallistumisen. Jos toinen vanhemmista ei pääse jollain kerralla tai koskaan osallistumaan, voi mukaan ottaa mummin, kummin tai jonkun muun ystävän.

Terveys

Jos lapsellasi on jokin syntymävika tai krooninen sairaus, on vauvauinnin sopivuudesta syytä keskustella lääkärin kanssa. Mainitse asiasta myös ohjaajalle. Yleisesti ottaen vauvauinti sopii hyvin kaikille, mutta vauvauinnin soveltuvuus esim. sydänvikaiselle tai jollakin muulla tavalla sairaalle lapselle on lääkärin harkinnassa, ei vauvauinnin järjestäjän tai ohjaajan. Nuhaisia, yskäisiä tai muita infektiotauteja sairastavia lapsia ei saa tuoda uimaan. Tämä on tärkeää paitsi lapsen oman hyvinvoinnin, myös muiden uimareiden vuoksi; vauvauinnissa tartuntariski on erittäin suuri.

Peseytyminen ja hygienia

Kaikkien vauvauintiin tulevien on peseydyttävä huolellisesti ilman uimapukua. Erityisesti alapesu sekä kainaloiden ja varpaiden pesu tehdään huolellisesti saippualla. Hiukset kastellaan tai laitetaan uimalakki päähän. Meikit pestään pois ja korut riisutaan. Myös lasten on oltava aivan puhtaita. Huolellinen peseytyminen on ensiarvoisen tärkeää ja edellytys vauvauinnin järjestämiselle. Vauvauinnissa vettä kuormitetaan todella paljon: lyhyen ajan sisällä uimassa käy hyvin paljon ihmisiä. Jos emme peseydy, tulee uima-altaasta suuri bakteeripesäke. Lasten vanhempien on huolehdittava siitä, että myös vauvauinnissa vierailevat ystävät tai sukulaiset noudattavat peseytymissääntöä kirjaimellisesti – haluammehan, että lapsemme saavat uida ja sukeltaa puhtaassa vedessä! Jos käy niin ikävästi, että kakkahätä yllätää vauvan kesken uinnin, on syytä toimia nopeasti. Jos lapsi saadaan pois vedestä ripeästi, voidaan uintia vielä jatkaa. Jos uloste pääsee leviämään veteen, joudutaan uinti keskeyttämään ja vesi vaihtamaan. Lapset ovat kuitenkin sen verran innostuneita ja jännittyneitä uintitapahtumasta, että edellä kuvattuja vahinkoja sattuu äärimmäisen harvoin. Lapsen syömisrytmiin on vauvauintipäivänä syytä kiinnittää huomiota siten, että minimoidaan ”kakkavahingon” mahdollisuus. Vanhemmat tuntevat yleensä lapsensa tavat parhaiten – yleissääntönä voidaan pitää, että ei kannattaisi syöttää lasta juuri ennen uintia. Nestemäiset ja suun kautta tulevat eritteet eivät ole niin bakteeripitoisia, että ”pulautusten” joutumisella veteen olisi merkitystä veden laadun suhteen. Pulautukset voi tietenkin passittaa vedestä altaan reunalla olevaan ritilään.

Sukeltaminen

Vauvauinnissa lapsia sukellutetaan. Sukeltaminen opetellaan vain, jos lapsen ns. sukellusrefleksi on vielä havaittavissa. Sukellusrefleksi katoaa vähitellen, yleensä 6-12 kuukauden ikäisenä. Ohjaaja näkee refleksin voimakkuuden ja osaa kertoa milloin sukeltaminen kannattaa aloittaa. Sukellukset aloitetaan esiharjoituksilla ja vesikannusukelluksilla. Lapsi oppii sukeltamisen taidon hyvin nopeasti. Kun sukellusrefleksi on poistunut, on sukeltamisesta tullut opittu taito. On kuitenkin muistettava, että sukeltaminen on vain yksi osa vauvauintia ja kaikessa edetään lapsen ehdoilla. Toiset lapset pitävät sukeltamisesta enemmän kuin toiset. Ohjaajat tekevät ensimmäiset sukellutukset ja opastavat vanhempia, jotta he voisivat toimia omatoimisesti. Jos kaipaat lisäneuvoja sukelluttamisen tai jonkin muun asian suhteen, kysy rohkeasti neuvoa. Ohjaajien tehtävänä on opastaa jokaista perhettä yksilöllisesti juuri heille tärkeissä ja ajankohtaisissa asioissa. Aloittelijat saavat aina enemmän huomiota kuin ”vanhat konkarit”. Sukeltaessaan lapsi nielee hiukan vettä ja saattaa sukelluksen jälkeen yskäistä tai aivastaa. Se ei ole vaarallista. Joillakin lapsilla ilmenee ylireaktiota, jolloin lapsi jää hetkeksi pidättämään hengitystä vielä sukelluksen jälkeen. Sekään ei ole vaarallista. Veden juominen käy vaaralliseksi, jos lapsi juo yli 10% painostaan. Tämän vuoksi sukelluksissa noudatetaan alkeellista taulukkoa, jonka mukaan lapsi ei yhden uintikerran aikana saa sukeltaa useammin kuin hänellä on ikää kuukausina.

Ensimmäinen uintikerta

Ensimmäiseen uintikertaan on hyvä hieman valmistautua etukäteen. Lasta kannattaa kylvettää mahdollisimman runsaassa vedessä ja vettä hiukan viilentää. Lapsi on luultavasti tottunut n. 37 asteiseen veteen ja vauvauinnissa veden lämpötila on 32 astetta. Se ei ole kylmää, mutta asteenkin heiton voi helposti tuntea vedessä. Kylvetettäessä voi lapsen kasvoja pyyhkäistä märällä kädellä ja pään päältä voi valuttaa kasvoille hiukan vettä. Kun sitten saavutte ensimmäisen kerran uimaan, toimikaa vaikkapa näin:
Jättäkää vaunut pukuhuoneen ulkopuolella olevaan aulaan. Kantokassi tai auton turvaistuin on hyvä ottaa mukaan pukuhuoneeseen -siinä lapsen on hyvä odottaa kun isä/äiti riisuutuu tai pukeutuu. Siirtykää pesuhuoneeseen, peskää itsenne hyvin, kastelkaa myös hiukset, pukekaa uima-asut päälle ja tulkaa altaalle. Ohjaajat ovat jo uima-altaassa. Voitte hetken aikaa tutustua uuteen ympäristöön kuivalta maalta käsin. Kun sitten siirrytte uima-altaaseen, kannattaa lapsi pitää aluksi lämpimästi ja turvallisesti rintaa vasten, kunnes ohjaaja tulee kertomaan mikä on seuraava askel. Uinnin jälkeen lapsi kääritään heti vedestä noustua pehmoiseen ja lämpimään pyyhkeeseen.

Aloittaessanne Helsingin Vauvauimareissa saatte sähköpostitse kirjeen, josta löydätte kerrattavaksi samat tiedot.